Nyt tulee kuvapainotteinen raportti Xenan ensimmäisistä päivistä uudessa kodissaan.
Sunnuntaina ja maanantaina meillä oli vieraina Adan Ville-isä ja Nooa, emäntänsä Pian kanssa.
Tässä kuvassa ovat Ada ja Nooa.
Ja tässä Ville.
Minä ensin vähän tarkkailin tilannetta, mutta kyllä niiden kanssa oli ihan kiva juosta ympäri pihaa.
Sitten olen löytänyt monta kivaa lepopaikkaa, tässä olen Adan kainalossa sohvalla. Sohvalle en heti päässyt hyppäämään, mutta nyt se sujuu jo oikein hyvin, eikä Ada enää pääse sinne minua karkuun.
Toinen kiva paikka on keittiön uusi hylly, se on varmaan hankittu juuri minua varten, kun tuli meille tuloani seuraavana päivänä. Ala-hylly on juuri sopiva paikka levätä ja samalla tarkkailla mitä keittiössä tapahtuu.
Ulkonakin on nurmikolla ihan kiva lepäillä.
Niin ja sitten ulkona on kiva painia ja juosta Adan kanssa. Ada voittaa minut vielä juoksukilpailuissa, mutta painimatseissa minä olen kyllä voitolla.
Ada on myös opettanut, ruohon syönti on kivaa. Mamma kyllä kieltää ja sanoo ettei me olla lehmiä, mutta onko se nyt ihan varma kun toi kaveri taitaa olla ihan lehmänlaikullisen värinenkin, en mä muuten tiedä mutta kaverit on kertoneet.
Ulkona hoidan myös vahtikoiran tehtäviä, nytkin oli joku paparazzi tullut ottamaan kuvia meistä. Kyllä mä sen ensin haukuin, mutta lähempi tarkastelu osoittikin sen olevan vaan mamma (vähän kyllä nolotti).
Niin on meillä sitten vielä täällä se vanha Edukin, se välillä mörisee ja ärisee mulle. Ja komentelee jos leikit Adan kanssa menee liian rajuiksi. Mutta kyllä se ihan kiltti yleensä on ja välillä haistelee mua tosi tarkkaan.
Ada tossa vielä käski sanoa, että kyllä se nyt ihan kiva on ollut saada leikkikaveri, vaikka välillä se häiritsee nukkumista eikä saa rauhassa puuhailla ja varsinkaan syödä. Ada kun tykkäisi syödä rauhassa ja minulla on kova kiire ensin syödä oma ruoka ja mennä sitten auttamaan kaveria, jos se ei vaikka jaksa.
Pääsin muuten maanantaina katsomaan Akvan ja Adan agilityharkkoja, se vasta kivalta touhulta vaikutti, kävin vielä koko illan kotonakin ylikierroksilla. Toivottavasti minäkin pääsen joskus radalle juoksemaan ja hyppimään. Kuulemma mennään sinne vielä uudelleenkin, jospa mamma muistaa sitten ottaa kameran mukaansa niin saadaan sieltäkin kuvia ja siitä Akva kamustakin. Senkin kanssa olen ehtinyt muutaman kerran käydä leikkimässä, ja sitten ollaan vähän lenkkeilty. Autot ovat vähän pelottavia mutta muuten se on kiva päästä vähän pois pihastakin.
Kirjoittelen taas, kun saadaa lisää kuvia.
Vauhdikkain terkuin Xena
Tässä on kesäkassi tempauksen kassi, ensin en meinannut lainkaan tehdä, mutta tuli kuitenkin tehtyä tämä.
Muuten on mennyt aika pääasiassa muuhun kuin käsitöihin, mutta kyllä se taas syksyn mittaan rupeaa käsityörintamallakin jotain taas tapahtumaan.
